Valitse kieli:

Ratamestarin maastokuvaus

Kilpailumaasto koostuu karkeasti ottaen kolmesta maastotyypistä: avokallioalueista, kuusimetsästä sekä muutamasta laajemmasta suoalueesta. Mäntyvaltaiset avokallioalueet kattavat maastosta yli puolet. Kuusikkoisempaa aluetta on vajaa kolmannes ja isoja soita noin viidennes.

Avokalliot ovat pääsääntöisesti erittäin nopeita edetä, koska myös näkyvyys on hyvä tai erinomainen. Etenemistä hidastavat lähinnä kallioiden välissä olevat paikoin korkeavarpuiset suot. Kallioalueiden reunamilla maasto muuttuu jyrkkäpiirteisemmäksi, mikä hidastaa etenemisvauhtia huomattavasti. Erityisen vaativiksi reuna-alueet tekee niiden poikkeuksellinen pienipiirteisyys. 

Avointen kallioalueiden lisäksi maastossa on muutama kuusikkoisempi alue. Niissä näkyvyys on selvästi alhaisempi kuin avokallioilla, vaikka varsinaisia tiheiköitä ei olekaan paljon. Myös kuusikkoalueilla maastopohja on pääosin hyvä tai kohtalainen, vaikka pohja kallioita pehmeämpää onkin. 

Alue on suurelta osin suojeltua, minkä takia tuulenkaatoja ei kerätä metsästä pois. Isoimmat niitä sisältävistä alueista on merkitty pystyvihreällä, ja ne hidastavat etenemistä huomattavasti. 

Alueen suot ovat suhteellisen märkiä sateisen alkusyksyn takia. Isoimmatkin avosuot ovat silti mahdollista ylittää. Ylitsepääsemättömät suot on merkitty kielletyiksi.

Kilpailumaasto on pääosin tasaista, mutta muutama 30–40-metrinen mäki/rinne alueella on. Matalimman ja korkeimman paikan korkeusero on 50 metriä.

Maastossa on paljon hirvien ja kauriiden tekemiä polkuja. Polut saattavat olla paikoin hyvin selviä kadotakseen sitten lähes olemattomiin muutaman kymmenen metrin matkalla. Vain kaikkein pisimmät ja selkeimmät näistä poluista on merkitty karttaan (heikon polun merkillä). Noin 200–300 metrin päässä karsinnan lähdöstä on alue, jossa tällaisia karttaan merkitsemättömiä polunpätkiä on erityisen paljon.

Kartan alkuperäiset maastotyöt on tehty stereokartoituksen pohjalta 1990-luvun puolessa välissä. Moniin laserkeilausaineistoon perustuviin nykykarttoihin verrattuna tämä tekee kartasta hieman sopivamman 1:15 000 -mittakaavaan. Tästä huolimatta kaikkein pienipiirteisimpien alueiden tulkintaan tarvitaan suurennuslasia, niin täyteen ahdettuja ne – sekä maastossa että kartassa – ovat.

 

Jouni Junkkaala

ratamestariryhmän johtaja


Yhteistyössä:

 

  

  

 

Twiittaa, tykkää, kommentoi: