AM pitkä matka

Kilpailumaasto Karubybergen-Kynnar on pääosin pienipiirteistä avokalliomaastoa, jossa on kohtalaiset tai runsaat korkeuserot. Alueella kulkee muutama metsäinen hiekkatie sekä vähäinen polkuverkosto. Lähtö 2:n lasten radat on suunniteltu tukeutumaan tie- ja polkuverkostoon. Osa vanhoista metsäkoneurista on rehevän loppukesän ansiosta jo kasvuston osin valtaamaa. Lisäksi maastossa on jonkin verran eläinten ja ihmisten synnyttämiä uria, joita ei ole kartalla. Olet onnekas, jos sellainen sattuu kulkusuunnassasi!

Avokallioalueilla on kova vauhdinpito mahdollista, mikäli suunnistustaito antaa myöten. Myös metsän puoli on pääosin hyväkulkuista. Maastonpohjan epätasaisuus, korkea varvikko ja paikoittainen risukko tuovat siihen hieman raskautta. Pääosa maastosta sisältää 20-30 metrin korkeuseroja. Niissäkin on kiipeämistä.

Pisimmät henkilökohtaisen kilpailun radat käyvät maastoalueella, joka on muuta maastoa raskaampaa niin kasvillisuuden kuin korkeuserojenkin osalta. Tältä alueelta löytyy kartasta vihreää sekä pystyvihreää, ja suurimmat korkeuserot ovat jopa 50 metrin luokkaa. Viestimaastossa ei näin suuria korkeuseroja löydy. Maastossa on jonkin verran soita, mutta ne ovat kooltaan pienehköjä, eivätkä erityisen märkiä.

Juha Miettinen

AM-viesti

AM-viesti on viimeisten vuosien aikana jäänyt osallistujamääriltään hieman vaisuksi ja yhtenä ratasuunnittelun punaisena lankana otinkin tuon kulman pohdintaan. Päätin jo aluksi, että mahdollisimman moni sarja juoksisi samoja ratoja ja lähdöt olisivat samaan aikaan, jotta tällä tavalla saadaan hieman tiiviimpää viestitunnelmaa. Alunperin mietin, että pärjäisin kolmella radalla mutta lopulta ratoja on käytössä kuitenkin viisi. Matkataulukosta näkee millä sarjoilla on sama rata ja nämä sarjat lähtevät myös samoissa aalloissa.

Toinen näkökulma oli riittävän lyhyet ja sähäkät matkat, jotta erot eivät kasva turhan isoiksi. Tämä näkyy eniten pääsarjoissa, joissa matkat ovat lyhyet, vanhempiin sarjoihin mentäessä matkat lienevät normaalimmat viestimatkat. Kovin paljon lyhyempiä ei ollut mielekästä maaston käytön näkökulmasta tehdä, jotta kaikki sarjat pääsevät hyville alueille.

Ratasuunnittelussa olen yrittänyt saada ratoihin mukaan sopivasti rytmitystä ja jokaisen radan käyttämään maaston hyviä osia. Pidemmille radoille rytmitys on toki luonnostaan helpompi saada ja lyhyemmillä radoilla ei varsinaisia pidempiä välejä oikeastaan olekaan. Maasto on alueelle tyypillistä kalliomaastoa ja pääosin hyväkulkuista. Ihan kilpailukeskuksen lähialue on fyysisesti hieman työläämpää ja jo K-pisteelle tulee maltillinen nousu, kaikki radat pääsevät kuitenkin käyttämään maaston hienoja osia.

K-pisteelle mennään osin samaa reittiä jota tullaan viimeiselle rastille. Tässä K:lle mennään tien vasenta reunaa, joten törmäyksistä ei liene vaaraa.

Aleksi Leskinen